Toivomme usein joulun olevan rennon yhdessäolon ja akkujen lataamisen aikaa. Joulun odotukseen kuuluu kutkuttava jännitys – mutta osalle lapsista ja nuorista edessä oleva läheisten, sukulaisten ja tuttavien tapaaminen voi kuitenkin olla piinaava ja pelottavakin ajatus, jos hän joutuu kauhuissaan odottamaan, miten muut hänet kohtaavat ja joutuuko hän vasten tahtoaan nujertaviin keskusteluihin tai nöyryyttäviin tilanteisiin. (Myös) jouluna jokainen lapsi ja nuori kaipaa nähdä aikuisen silmissä hyväksyntää ja ihailua. Lahjavuorta tärkeämpää on kokemus siitä, että minulla on oikeus olla itseni kenenkään sitä kyseenalaistamatta ja että ansaitsen arvostuksen juuri sellaisena kuin olen.
Pidäthän aikuisena huolta, että mahdollistat niin läheiselle kuin kaukaisemmallekin lapselle ja nuorelle tunteen siitä, että hänet nähdään ja kuullaan itsenään ja että hän riittää. Kenenkään meistä ei tule määritellä toista omista olettamuksistamme käsin, vaan luottaa siihen, että ihminen (lapsi tai aikuinen) tuntee itsensä parhaiten.
Lapsi voi toivoa sinulta seuraavia asioita:
- Kohtaa minut, älä haavekuvaasi minusta. Voi olla, että mielikuvasi siitä, millaiseksi lapsi aikanaan kasvaa, on muodostunut sinulle ajan saatossa vahvaksi ja tärkeäksi. Mutta paljon tärkeämpää kuin mielikuvastasi kiinni pitäminen, on että lapsi onnistuu rakentamaan itsensä ja elämänsä sellaiseksi, joka kuvaa häntä ja mahdollistaa hänelle onnellisen elämän. Luota siihen, että sinäkin pystyt vielä kokoamaan ajatuksissasi uuden, entistä kauniimman tulevaisuudenkuvan, joka tukee paremmin lapsen matkaa itsekseen.
- Kutsu minua nimellä, jonka koen omakseni. Jos kuulet tai huomaat, että lapsi ei enää halua tulla kutsutuksi nimellä, johon olet tottunut, ota pyyntö tosissaan ja lähde tietoisesti harjoittelemaan lapsen kutsumista toivomallaan nimellä. Vanhaa nimeä ei tarvitse enää tuoda keskusteluihin – ja jos se joskus lipsahtaakin, voit pyytää anteeksi. Riittää, että lapsi tietää sinun yrittävän tosissaan olla hänen tukenaan. Tulet myös yllättymään, miten nopeasti kielesi ja mielesi tottuva uuteen nimeen.
- Älä anna ymmärtää, että olisin liian nuori tietämään kuka olen. Kukaan ulkopuolinen ei pysty määrittelemään milloin ihmisen – oli hän sitten lapsi tai aikuinen – oma kokemus on totta. Ihmiselle itselleen se on totta joka hetki ja hän ansaitsee tulla kohdatuksi kyseenalaistamatta itsenään. Kokemus sukupuoli- tai seksuaaliidentiteetistä voi osalla muovautua läpi elämän, mutta useimmilla vahva tunne siitä, kuka olen, on vakaa ja järkkymätön jopa hyvin pienestä lapsesta lähtien. Ei voida olettaa, että ilman omaa kokemusta ymmärtäisit, mutta AINA voit hyväksyä ja tukea toista ihmistä tässä hetkessä.
- Ethän kysele ja toimi olettamustesi perusteella. Sukulaisten utelevat kysymykset voivat olla kiusallisia kelle tahansa, mutta erityisesti ”onkos sinun luokalla mukavia poikia”, ”kyllähän jokaisella tytöllä pitää nukke olla” ja ”etkös sinä poika ollenkaan ymmärrä futiksen päälle” -tyyppiset kommentit voi jo jättää historiaan. Jos et tunne lapsen toiveita ja mieltymyksiä, voit pohtia muita puheenaiheita tai kohteliaasti tiedustella esim. lahjatoiveita – älä lähde olettamaan. Olettamuksesi kun kertovat lähinnä sinusta, ei ihmisistä ympärilläsi.
- Rakasta minua painostamatta. Se tärkein on viestittää lapselle ja nuorelle, että hänellä on oikeus olla ja tulla rakastetuksi omana ihanana itsenään. Luota itseesi, että keksit kyllä keinoja ja sanoja tukea lasta kun tahtoa löytyy. Jos asia olisikin itsellesi vaikea, etsithän omien tunteiden käsittelyyn foorumin ja tukea toisaalta. Lapsen velvollisuudeksi ei saa jäädä opettaa maailmaa hyväksymään häntä – se on meidän aikuisten tärkeää työmaata. Mikään ei ole rakkautta vahvempaa ja rakkaus kuuluu ihan jokaiselle lapselle ja nuorelle – jouluna ja vuoden jokainen päivä.