Transihmisistä suuri osa tunnistaa sukupuoli-identiteettinsä jo lapsena. Miksi estämme mahdollisuuden onnelliseen lapsuuteen ja nuoruuteen vaatimalla, että pitää jaksaa odottaa aikuiseksi saadakseen apua ja tukea sekä mahdollisuuden elää oikeassa sukupuolessa myös muiden ihmisten silmissä.
Lapsi on jo kymmenvuotiaana saattanut elää yli puolet elämästään, täysin horjumatta, oikeaksi tietämässään sukupuolessa – ilman että ympäristönsä välttämättä tietääkään muusta.
Kuinka voimme kyseenalaistaa hänet ja ohittaa hänen tarpeensa kertoen, että maailma on puolellasi vasta aikuisena.
Lapsilla ja nuorilla on aikuisia vähemmän voimavaroja ja työkaluja käsitellä vaikeita ja vaarallisiakin tilanteita, joita yhteiskuntamme väistämättä päivittäin aiheuttaa transsukupuolisille. Arkisetkin asiat voivat olla translapsille mahdottomalta tuntuvia saavutuksia, kun pelkona on paljastuminen, häpeä ja väkivalta.
Mitä jos junamatka taas keskeytyy julkiseen nöyryytykseen lipuntarkastuksessa, kun sukupuolimerkintä ei täsmää ulkoiseen olemukseen. Kouluunmeno jännittää – onkohan jokainen tarvittava aikuinen taustoitettu huomioimaan arjessa virallisista dokumenteista poikkeava sukupuoli ja nimi. Pääsenkö oikeaan liikuntaryhmään – tai onko minulle sellaista? Mitä jos joku opettajista päättää taas alkaa haastamaan? Löytyykö Wilmasta oikeat tiedot? Muistettiinko ilmoittaa lääkärille oikea sukupuoli ja nimi, ettei odotushuoneessa tulisi ihmettelyä. Uskaltaako mennä hammaslääkäriin tai optikolle kun sielläkin voi joutua selittämään tarinansa vastoin tahtoaan. Miten selviän, jos joudun jälleen ongelmiin ulkomailla passintarkastuksessa? Kesätyönhaku voi jäädä, koska henkilötunnus ja koulutodistukset viittaavat väärään sukupuoleen. Olen niin paljon enemmän kuin se väärä sukupuolimerkintä – eikö edes sen voisi korjata, niin saisin mahdollisuuden olla minä?
Translapset ja nuoret tarvitsevat – ja heillä on oikeus – erityiseen suojeluun myös lapsen oikeuksien sopimuksen (art. 12 & 19) nojalla. Ilman juridisen sukupuolen vahvistamista ja konkreettista tukea alaikäisille translapset ja nuoret jäävät vaille mahdollisuutta tavalliseen ja turvalliseen elämään. Lasten ja nuorten elämä on nyt – emmehän vie heiltä nuoruutta!